Halla-ahon vedätys: rasistinen väkivalta Perussuomalaisten julkilausumassa

Viite: Perussuomalaisten rasisminvastainen julkilausuma

Kaikki väkivalta on tuomittavaa, mutta onko hakkaaminen satunnaisin motiivein tai "ilman motiivia" yhteiskunnassamme sama asia kuin rasistinen hakkaaminen?

Suomen laissa (rikoslain 6. luku, 5. pykälä) rangaistuksen koventamisperusteena mainitaan "rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella". 

Rasistinen väkivalta on siis lain mukaan vielä tuomittavampaa kuin "tavallinen" väkivalta. Miksi näin pitääkin olla?

Liittyykö väkivaltaan "ilman motiivia" tai edes silmälasipäisten ihmisten valikoitumiseen väkivallan uhreiksi yhteiskunnassa ja maailmassa laajamittainen puhe- ja ajattelutapa eli ideologia, joka systemaattisesti oikeuttaa sitä?
Ei.

Liittyykö rasistiseen kiusaamiseen ja hakkaamiseen yhteiskunnassa ja maailmassa laajamittainen puhe- ja ajattelutapa eli ideologia, joka systemaattisesti oikeuttaa sitä?
Kyllä.

Rasismin uhrit ovat siis, kun muut muuttujat ovat samat, systemaattisesti ja lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin ne, jotka valikoituvat uhreiksi satunnaisemmin. Siksi rasistiseen hakkaamiseen pitää puuttua kovemmalla kädellä.

Jos väitetään tai edes annetaan ymmärtää, että satunnaisempi väkivalta ja rasistinen – eli tietyssä mielessä suunnitelmallinen – väkivalta ovat vain yhtä tuomittavia, tehdään harhaanjohtava rinnastus: jätetään väkivaltaa suunnitelmanomaisesti tukeva ideologia huomiotta, eli vähätellään rasismia väkivallan vaikuttimena. Rasismia ei tässä asiassa tunnusteta erityiseksi ongelmaksi.

Katsotaanpa sitten sitä, miten Perussuomalaisten - tai oikeammin retoriikan taitaja Jussi Halla-ahon, sen ensisijaisen kirjoittajan - julkilausumassa ymmärretään rasistinen väkivalta.

Julkilausumassa tuomitaan "yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat" ja väkivalta yleensä "riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia" (lihavoinnit ovat alkuperäisiä). Täsmällinen sanamuoto kuuluu: "Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia."

Sanatarkasti ottaen, jos tuomitaan riippumatta uhrin ja tekijän etnisestä ryhmästä, ei varsinaisesti tuomita rasistista motiivia. Toisessa sivulauseessa taas rasistinen motiivi = muut mahdolliset motiviit = ei lainkaan motiivia. Toisin sanoen tässä rasismi = ei mitään.

On aikoihin tultu, kun "rasisminvastainen" julkilausuma jättää tieten tahtoen – aivan tarkoituksellisen retorisen pyörittelyn varjossa – tunnustamatta rasistisen ideologian erityisen tuomittavuuden väkivallan vaikuttimena. Toisin kuin voimassaoleva rikoslaki.

Kysymys kuuluu, miksi kirjoittaja niin tekee.

Kun muistetaan, että hän on siis ollut kirjoittamassa rasismia tuomitsevaa julkilausumaa eli hänen pitäisi oletusarvoisesti tuomita tässä juuri rasistinen väkivalta, niin hänellä (olettaen, että hän tietää, mitä hän tekee) on ollut kaksi vaihtoehtoa:
a) joko tuomita rasistinen väkivalta yksiselitteisesti ilman kiemuroita juuri rasistisena väkivaltana (ei vain minä tahansa väkivaltana), mikä korostaisi rasismin erityistä tuomittavuutta väkivaltaa systemaattisesti tukevana ideologiana;
b) tai tuomita rasistinen väkivalta, mutta kirjoittaa samalla lausumaan jostain syystä piiloviesti, jolla vähätellä rasismia.

Kirjoittaja valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon: hän puhuu kahdella suulla ja asettuu vaivihkaa rasismin vähättelijäksi, samalla kun on tuomitsevinaan sen. Itse asiassa hän ei tässä kohtaa tuomitse rasismia, vaan vain väkivallan yleensä.

Mikä tässä on vikana? Kaksi asiaa. Ensinnäkin vähättely jättää rasistisia ennakko-oletuksia omaavalle lukijalle mahdollisuuden tulkita, että teksti kirjoittajineen ei tuomitsekaan rasistista ideologiaa yksiselitteisesti vaan antaa sille väkivallan vaikuttimena vaivihkaa ymmärryksensä ja osittaisen hyväksyntänsä. Toisekseen, kun tuomitaan kaikki väkivalta "yhtäläisesti... riippumatta siitä", mikä motiivi on, "rasisminvastaiseen julistukseen" onkin yllättäin ilmestynyt painotettu kohta, jolla itse asiassa voisi perustella em. rangaistuksenkoventamisperusteen poistamista rikoslaista!

Mitä rasisminvastaisuutta tämä tämmöinen on? Sehän mahdollistaa rasismin nykyistä vähäisemmän tuomitsemisen väkivaltarikoksissa. 

En mitenkään jaksa tai ainakaan halua uskoa, että perussuomalaiset kansanedustajat - tiettyä laitaa lukuunottamatta - ovat tarkoittaneet julkilausumallaan tätä.

Kaikkien Halla-ahon tekstien kanssa tekemisissä olevien olisikin korkea aika herätä ja huomata, että retoriikallaan Halla-aho vedättää heitä.

Ja olettaen, että hän retoriikan taitajana tietää, mitä tekee, piiloviestillään tässä julkilausumassa hän tieten tahtoen vähättelee rasismia. Eli hän valitsee - ollessaan seinää vasten, mainitun kahden vaihtoehdon edessä - sen vaihtoehdon, joka piiloisesti puolustelee ennemmin kuin yksiselitteisesti tuomitsee rasistisia vaikuttimia. Ja hän siis tekee näin rasisminvastaisen julkilausuman suojissa. Se on taitavaa retoriikkaa ja ennenkuulumattoman röyhkeää.

Hypätkää kyydistä ennen kuin on liian myöhäistä.


Julkilausumasta laajemmin ottaen täällä.

Miten puhua hankalista asioista ei-rasistisesti? Esimerkkejä

Mikä ei ole rasistista puhetta? Mikä on rasismia mahdollistavaa? Mikä on ehtaa rasismia? Keskustelen tässä esimerkkien kautta siitä, miten puhua maahanmuuttoon liittyvistä hankalista asioista tai aiheista ei-rasistisesti.

Esimerkkien erittelyssä ‘rasismia’ tarkastellaan ideologisena käytäntönä, ei niinkään ‘rasisti’-ihmisen tarkoituksellisena toimintana (tarkoituksellista se voi tottakai olla etenkin silloin, kun rasistisia piirteitä tai niiden kanssa flirttailua löytyy ihmisen toiminnasta säännönmukaisesti). Se 'rasistinen käytäntö’, jota tässä pyritään tarkastelemaan, on eritelty vaiheiltaan edellisessä blogissani; kohtien numerointi viittaa sinne. On hyvä lukea ensin se!


JOHDANTO eli ESIMERKKI I: Miksei puhuta ”maahanmuuton ongelmista”?

Ennen varsinaiseen asiaan menemistä tartun lyhyesti sanapariin "maahanmuuton ongelmat". Perusmerkitys on: hankalat asiat tai aiheet, jotka liittyvät maahanmuuttoon ja sen erittelyyn ja mahdolliseen vastustamiseen. Mutta mikä nykytilanteessa on sanaparin sivumerkitys? Sanaparia ei voitane ottaa annettuna. 

Miksi ei? Eikö maahanmuuton ongelmista ole voitava keskustella?

On voitava, mutta jonkin asian leimaaminen ”maahanmuuton ongelmaksi” esim. nettikeskustelussa ei ole vielä sen todistamista Suomeen suuntautuvan maahanmuuton ongelmaksi siinä mielessä kuin käsitettä yleisesti nyt taidetaan käyttää. Pysytäänpä käsitteellisesti hereillä: ei pidä hutkia tutkimatta. Kovaääninen "maahanmuuttokriittinen" puhe ”maahanmuuton ongelmista” on Suomessa painottanut sanaparia siihen suuntaan, että kritiikin kulloinkin käsittelemän erityisilmiön ongelmallisuus jokseenkin automaattisesti liittyisi maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. 

Se, mitä tällöin samalla – puhujasta, kuulijoista ja puheyhteydestä riippuen – tehdään, voi liittyä rasistisen merkitysketjun (ks. edellinen blogi) kohtiin kuten 1: valikoidaan; 2: erilaistetaan ja ehkä alempiarvoistetaan; 3: jyrkennetään; 5: fundamentalisoidaan ero; 7: kytketään erottamattomasti ryhmään (Suomessa); 8: henkilöidään eli vedetään yhtäläisyysmerkit yksilöön; 9: aletaan jo suhtautua (hieman) syrjivästi. Siis mahdollisesti voi liittyä. 

Maahanmuuttovastaisessa puheessa on joka tapauksessa tehty tulkinta maahanmuutosta, kulttuurintutkimuksen termein artikulaatio, yhteennivellys. Kulttuurieroihin liittyviksi nähdyt ongelma-aiheet tuolla tai täällä (tiettyjä toistuvia teemoja, joista toisilla on perusteluja ja toiset ovat mitä milloinkin) on nivelletty osaksi ‘Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa’ ja sitä kautta vaivihkaa myös aktuaalisiin maahanmuuttajiin ynnä ulkomaalaistaustaisiin suomalaisiin. 

Niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden lanseeraama sanapari ”maahanmuuton ongelmat” on siis retorinen valinta ja poliittisen agendan luomista jo sinänsä. Perusmerkitykseltään sanapari ei tietenkään ole rasistinen, mutta kun siihen artikulaationa voi kontekstista (usein: maahanmuuttovastaisuus), puhetilanteesta ja keskustelijoista riippuen liittyä edellä mainittuja rasistisen merkitysketjun piirteitä, sanapariin on syytä suhtautua kriittisesti.

Vastaus ”maahanmuuttokriitikkojen” (= itseään maahanmuuttokriitikoiksi kutsuvien, usein maahanmuuttoa vastustavien ihmisten) toistuvaan kysymykseen siitä, ”eikö maahanmuuton ongelmista ole voitava puhua”, on siis se, että on, mutta ei heidän yksin päättämällään tavalla, koska tuo puhetapa on itsessään osa maahanmuuton ongelmaa tai mahdollisesti jotain aivan muuta ongelmaa (kuten suomalaisten taloudellisten näkymien ankaroitumista). 

Siksipä kysyn neutraalimmin: miten puhua maahanmuuttoon liittyvistä tai liitetyistä hankalista aiheista ei-rasistisesti? 

Kysymyksen muotoilu näin ilmentää (mikä todettakoon) itseeni liittyen kahta asiaa: taustaani tekstintutkijana sekä omaa rasiminvastaista agendaani. Oletan kuitenkin, että rasisminvastainen agenda ei hämmennä maahanmuutosta keskustelevia. Mikäli esimerkiksi Perussuomalaista puoluetta tai maahanmuuttovastaisia itseään on uskominen, hekin haluavat olla rasisminvastaisia tai eivät ainakaan ole mielestään rasisteja.

Toivon tarkastelun kiinnostavan sekä niitä monikulttuurisuudesta (hyväksyttävien tai ainakin siedettävien kulttuurierojen kanssa elämisestä) pitäviä, jotka haluavat puhua hankalista maahanmuuttoon liittyvistä aiheista, että niitä maahanmuuttoon epäillen suhtautuvia, jotka haluavat puhua asiasta rasismia varoen. Jälkimmäisten ei myöskään tarvitse ärsyyntyä siitä, että olen aluksi tarkastellut sanaparia "maahanmuuton ongelmat". Onhan varmaan vain hyvä havaita, mikä omassa puhetavassa on ollut sellaista, mikä kenties on saanut vastapuolen jo lähtökohtaisesti varautuneeksi.

Seuraava, onneksi jo konkreettisempi esimerkki on poiminta nettikeskustelusta liittyen edellisessä blogissa tekemääni 'rasistisen käytännön' (merkityksellistämisen ketjun) jäsentelyyn. Lisään esimerkkejä ehtiessäni (rasismi ei ole pääasiallinen tutkimusaiheeni, vaikka olenkin tutkinut ideologisia käytäntöjä). Varaan, kuten aina, oikeuden korjailla muotoilujani.

ESIMERKKI II: Rasismin ja ei-rasismin rajat puhuttaessa islamilaisesta uskontokulttuurista, lapsiavioliitoista ja maahanmuutosta

Kysymys: 

”Minua kiinnostaisi saada yksityiskohtaiset ohjeet, miten voi kritisoida vaikkapa islamin lapsiavioliittoja ilman, että

1. Valikoin islamin enkä kaikkia uskontoja, koska ongelma liittyy nimenomaan islamiin?

2. Katson lapsiavioliitot alempiarvoiseksi kuin täysikasvuisten avioliitot?

3. Enkö saa sanoa että minusta lapsiavioliitot ovat paha asia ja rakkausavioliitot aikuisten välillä hyvä?

7. Kytketään lapsiavioliitot muslimeihin?

Haluaisin oikein malliesimerkin tästä, jos mahdollista.”

Kiitos kysymyksestä sekä avuliaasta viittaamisesta jaotteluuni numeroinnissasi. Mikon vastauksessa  tuotiin jo esille sitä, että lapsiavioliitot eivät liene islamilaisen uskontokulttuurin erityinen dogmi, vaan sen satunnaisempi liitännäinen, mutta ei juututa siihen. Otan kysymyksen hahmottelemani käsitteellisen kehyksen soveltamisen kannalta.

Alkuun sanon, että voimme todellakin hyvin kritisoida – kuten Suomen laki kategorisesti kritisoi eli kieltää – lapsiavioliittoja niin islamilaisen kuin muidenkin uskontokulttuurien piirissä. Seuraavaksi etenen kysymys kysymykseltä ja lopuksi ehdotan jonkinlaisia ”yksityiskohtaisia” (joskaan ei missään tapauksessa täydellisiä) ohjeita siitä, miten asiasta voisi puhua ei-rasistiseen sävyyn, jos haluaa olla itsekriittinen puheidensa ja niiden vaikutusten suhteen.

1. ”Miten voi kritisoida vaikkapa islamin lapsiavioliittoja ilman, että valikoin islamin enkä kaikkia uskontoja, koska ongelma liittyy nimenomaan islamiin?”

Ensinnäkin on siis kyseenalaista liittyykö se nimenomaan islamiin, mutta ei juututa tähän tällä kertaa. Olet siis halunnut ottaa lapsiavioliittokritiikin kohteeksi nimenomaan islamilaisen kulttuurin ja teet niin maahanmuuttokeskustelun kehyksessä. 

Kohtani 1 rasistisen käytännön eli merkitysketjun erittelyssä on: "Valikoidaan näytille etnisen tai uskontokunnallisen kulttuurin (ryhmän ja sen tapojen) piirre tai piirrejoukko. Ollaan mahdollisesti piilotetun tarkoitushakuisia valikoinnissa." Se tarkoittaa ennen muuta sitä, että valikoidaan jostakin (nyt siis islamilaisesta) etnisestä ja uskontokunnallisesta kulttuurista, näytille juuri tämä piirre, jonka "merkitystä" sitten korostetaan. Erittäin valikoituna piirrettä voidaan pitää sikäli kuin se ei ole islamin dogmi ja sikäli kuin maailman islamilaiset yleensä ottaen vain erittäin harvoin suosivat lapsiavioliittoja – ja sikäli kuin tuohon kulttuuriin kuuluu paljon muutakin kuin lapsiavioliittoja.

Se, että kritisoidaan islamin lapsiavioliittoja ei ole rasistista sinänsä, mutta mahdollisesti tarkoitushakuinen valikointi islamilaisen kulttuurin piirteistä lisää tehdyn argumentin ja sen myöhemmän käytön rasistisuuden riskiä huomattavasti. Tämän voi (mikäli ei halua olla vahingossakaan rasistinen) nähdä velvoitteena itsekritiikkiin sen suhteen, mitä sanoo tai tulee sanoneeksi muiden maahanmuutosta puhuvien mielestä.

2. "Miten voi kritisoida vaikkapa islamin lapsiavioliittoja ilman, että katson lapsiavioliitot alempiarvoiseksi kuin täysikasvuisten avioliitot"

Kohtani 2 – eli "Katsotaan piirre tai piirrejoukko (ei vielä koko kulttuuri) erilaiseksi ja alempiarvoiseksi kuin oman kulttuurin jokin piirre tai piirrejoukko" – silmälläpito ei ole periaatteessa mitenkään ristiriidassa eettisen arvottamisen kanssa. Kuten lähtökohtaisesti rasistista käytäntöä jäsennellessäni sanoin, kulttuuristen piirteiden erittely ja arviointi ei ole ollenkaan välttämättä sinällään rasistista. (Lienee tosin syytä tarkentaa tässä, että ‘erittely’ on ‘valikointia’ analyyttisempi, neutraalimpi toimenpide.)

Kulttuuristen piirteiden arvottamisesta tulee rasistista sitä mukaa ja sen verran, kuin sitä aletaan käyttää rasistisen merkitysketjun osana. Lapsiavioliittojen esiin nostaminen ja arvottaminen islamilaisen kulttuurin epätoivottavaksi seikaksi ei ole rasistista itsessään, mutta valikoiva ote kyllä lisää riskiä. Toisin sanoen riskinä on se, että

1. valikoiva, arvottava ote islamilaisen kulttuurin tarkastelussa  onkin yksipuolinen ja tulee tavaksi;
2. valikointi- tai arviointikriteeri on alkujaankin epäselvä ja korostaa 'meitä' 'niitä muita' vastaan.

Palaan asiaan vielä alla ”yksityiskohtaisissa ohjeissa”.

3. "Enkö saa sanoa että minusta lapsiavioliitot ovat paha asia ja rakkausavioliitot aikuisten välillä hyvä?"

Kohtani 3 siis kuului: "Käytetään piirrejoukon kuvailussa jyrkkää metaforiikkaa (esim. musta/valkoinen, pimeys/valo, paha/hyvä) tai muita vastaavia, mustavalkoisuutta viljeleviä retorisia keinoja."

Vastaus kysymykseesi on tietenkin yksiselitteisesti, että saat. Jos kuitenkin alat vaikkapa sanoa, että lapsiavioliitot heijastavat "pimeyttä" tai ”islamin pimeyttä", olet jo tehnyt tämän islamista näytille valikoituneen (eli halla-aholaisessa islamintulkinnassa valikoidun) piirteen nojalla erittäin dramatisoidun tulkinnan islamilaisesta kulttuurista ja ryhdyt maalailemaan ikään kuin maailmanlopun visioita. 

Tällöin mennään tietenkin (jyrkän metaforiikan ja vastaavien retoristen asetelmien tuella) jo kohti kohtaa 5 eli katsotaan kyseinen valikoitu piirre "fundamentaalisesti erilaiseksi ja alempiarvoiseksi kuin oman kulttuurin jokin piirrre tai piirrejoukko. Ero 'muiden' ja 'meidän' kulttuurin välillä olemuksellistetaan (mainitun jyrkän metaforiikan tapaan: muut/me = yö/päivä). 

Ja kun annetaan ymmärtää, että kyse on leimallisesti ”islamin pimeydestä”, mennään paitsi kohti kohtaa 5, myös selvästi toteutetaan kohtaa 4 eli "katsotaan jopa arvosteltavan kulttuurin kokonaisuudessaan määrittyvän tuon valikoidun piirteen tai piirrejoukon nojalla."

7. "Miten voi kritisoida vaikkapa islamin lapsiavioliittoja ilman, että kytketään lapsiavioliitot muslimeihin?"

Kohtani 7 siis on: "Kytketään piirrejoukko enemmän tai vähemmän erottamattomasti, usein ulkonäön kautta tiettyyn etniseen ryhmään; historiallisesti ottaen etenkin sellaiseen, jolla on jo ennestään vähän päätösvaltaa siinä yhteiskunnassa, missä ollaan."

Lapsiavioliitoilla on tietty, suoraan sanoen hyvin pieni kytkös muslimeihin maailmassa olevana etnisenä ryhmänä. Kohta 7 omassa jäsentelyssäni koskee sitä, että alettaisiin kytkeä lapsiavioliitot jostain kumman syystä erottamasti eli väistämättömästi, heidän yleisenä piirteenään esimerkiksi niihin, jotka muuttavat tänne islamilaisen kulttuurin piiristä. 

Jos näin käy, islamilaisia (tai tiettyjä islamilaisia, esim. somalialaisia) Suomessa – nyt tai tulevaisuudessa – aletaan ajatella ryhmänä, jota määrittävät lapsiavioliitot. Tässä ollaan siis jo etäännytty hyvin kauas siitä (tietyllä kriteerillä, josta myöhemmin) oikeutetusta kritiikistä, jota islamilaisen(kin) kulttuurin piirissä maailmalla tavattaviin lapsiavioliittoihin voidaan kohdistaa. 

Kun esimerkiksi vastustetaan maahanmuuttoa sillä perusteella, että "islam on pedofiiliuskonto", tehdään tällainen abdurdisti yleistävä virhepäätelmä.

Tähän voi vaikutuksellisesti vielä liittyä se, että jos islamilaiset maahanmuuttajat ovat katsojan mielestä vähän samannäköisiä ("rotu"-tunnistusta suuresti muistuttava ulkomuotokytkös), niin hän alkaa assosioida tämän piirteen ryhmän ”tunnistettavaksi” olemukseksi. Hän näkee tässä ryhmässä puheissaan tai kirjoituksissaan tai sosiaalisissa tilanteissa tuon "pedofiiliuskonnon". Täten tähän etnis-uskontokunnalliseen ryhmään aletaan suhtautua torjuvasti (kohta 7) ja käytännössä helposti myös sen edustajiksi katsottuihin yksilöihin (kohdat 8, 9 ja 10). 

Ongelmaksi tulee myös se, että jos tuolla ryhmällä ei ole yhteiskunnassa päätösvaltaa tai valtaa muutenkaan eli esimerkiksi edustajia mediassa, heillä ei ole merkittävää kanavaa, jota kautta korjata kantasuomalaisten vääriä käsityksiä. (Siksi onkin tärkeää, että kantasuomalaisten keskuudessa suhtaudutaan kriittisesti kärjistettyihin käsityksiin uusista vähemmistöistä. Vaikka tämä olisikin maahanmuuttokriittisten halla-aholaisen osan mielestä ”vihervasemmistolaista propagandaa”.)

Toivottavasti tämä esimerkki auttaa näkemään, mikä on oikeutettua kulttuurikritiikkiä ja mikä taas jo ehdan rasistiseksi muuttumassa olevaa kulttuurikritiikkiä.

Sitten vielä toista kautta vastaus kysymykseesi kokonaisuutena eli ”yksityiskohtaiset ohjeet” siitä, mikä olisi ei-rasistista islamilaisten lapsiavioliittojen kritiikkiä em. kohtiin liittyen:

Kohta 1. 

Tiedosta valikoivasi. Älä ylikorosta lapsiavioliittoja ’islamilaisen kulttuurin’ piirteenä. Tuo esiin (ainakin kannanottojesi kokonaisuudessa) myös sen muita piirteitä moni-, eikä yksipuolisesti. Mieti myös sitä, mitä tarkoittaa, jos lapsiavioliitot voivat olla myös muiden uskontokunnallisten kulttuurien piirre tai ovat joskus olleet.

Kohdat 2. ja 3. 

Voit arvottaa, mutta älä demonisoi mustavalkoisesti yleistäen.

Näe myös se, että ‘meillä’ voi olla samantapaisia ongelmia ainakin piilossa (vrt. lestadiolaiseen uskontokulttuuriin valitettavasti liittynyt pedofilian harjoittaminen ja sen salailu ja tahaton oikeuttaminen joissakin tapauksissa) ja miten meillä on ongelma ratkaistu tai pyritään ratkaisemaan. Toisin sanoen älä tee tarkastelemasi piirrejoukon suhteen liiallista rajaa islamilaisen ja luterilaisen kulttuuripiirin välille, jos se ei pidä joltain kantilta katsoen paikkaansa. 

Tämä ei tarkoita, ettetkö samalla voisi vedota johonkin länsimaisen kulttuurin perusarvoon; tämä tarkoittaa vain sitä, että tunnustat tuon perusarvon toteutumattomuuden meilläkin tähän piirrejoukkoon jollain tapaa liittyen. (Edellisen esimerkin lisäksihän pedofilia liittyy esim. pornokulttuurin – onkos se muuten jonkinlaista uskonnonharjoittamista nykyään? – sivuilmiöihin.) Kun huomaat ja teet tiettäväksi, että meilläkin on vastaavia ongelmia, kyseinen islamilaiseen uskontokulttuuriin osin liittyvä piirre alkaa näyttää vähemmän ‘ei-meiltä’. 

Lisäksi olisi erittäin tärkeää tehdä itselleen selväksi (ja lukien ja keskustellen ajatella läpi) se yleinen eettinen kriteeri, jonka nojalla arvotat jotain alempiarvoiseksi kulttuuriseksi piirteeksi. Mieti, mikä se on. Koettele kriteeriä mahdollisimman monelta kantilta eli alista se tarkastelulle. – Tässä tapauksessa kriteeri on, voimme todeta, hyvin koeteltu: lasten ihmisoikeudet. Jos käytät tätä kriteeriä eli vetoat sen auktoriteettiin, käytä sitä muussakin ajattelussasi mahdollisimman loogisesti (mitkä esim. ovat maahanmuuttajalasten ihmisoikeudet muissa yhteyksissä? pitäisikö niitäkin siis avoimesti korostaa ja muutenkin miettiä, mitä seurauksia tästä omasta arvottamisen kriteeristä on omalle ajattelulle kokonaisuutena?).

Kohta 7. 

Älä anna ymmärtää, että Suomessa (tai vaikkapa Euroopan maissa) olevat tai Suomeen tulevat, islamilaisesta kulttuurista lähtöisin olevat maahanmuuttajat ovat lapsiavioliiton solmijoita ja pedofiileja, sillä se olisi järjettömäksi venytetty yleistys. Muista, että (tästä ks. Islam Suomessa, SKS 2008) useat heistä eivät edes identifioidu uskovaisiksi ja hyvin harvat identifioituvat uskovaisiksi fundamentalistisella tavalla (ja vaikka identifioituisivatkin, on erittäin kyseenalaista, ovatko lapsiavioliitot islamin dogmi; lapsiavioliiton solmijoista puhuttaessa puhutaan häviävän pienestä osasta muslimeja). Riski huonon ja mainitulla kriteerillä tuomittavan, islamiin historiallisesti jossain niveltyneen lapsiavioliittoperinteen maahammetuloon on periaatteessa kenties olemassa, mutta se ei voi olla yleistyksen peruste, koska se ei todellakaan mitenkään erottamattomasti tai yleisesti seuraa islamilaisen uskontokulttuurin piiristä tulevien mukana.


Lisäksi kiinnitä argumentaatiossasi huomiota myös kaikkiin muihin kohtiin mahdollisuuksiesi mukaan.

Tämä kuulostaa työläältä, mutta ajattelu on. Yksinkertaisia vastauksia ei taida olla, lukuunottamatta yhtä: kaikilla on ihmisarvo, ja se pitää muistaa aina (vrt. kohta 11).

Mikä on rasismia ja mikä ei? Rasismi käytäntönä

Erittelen rasismin käytäntönä.

Lähden siitä ajankohtaisesta kysymyksestä, onko kulttuuristen piirteiden erittely ja arviointi - julkilausuttujen tai julkilausumattomien kriteerien nojalla - aina rasismia. Vastaus on ei, se ei ole väistämättä rasismia. Se voi olla vain asiallista kulttuurikritiikkiä ja tavallista kansalaiskeskustelua. Se ei siis ole rasistista sinänsä. 

Kuitenkin jos erittelyn kriteerit eivät ole koeteltuja, vaan vaistonvaraisia tai taitavaan retoriikkaan nojaavia, rasistisuuden riski on jo kasvanut huomattavasti.

Vaikka kulttuuristen piirteiden erittely ja arviointi sinänsä ei ole rasismia, seuraavalla logiikalla eli merkityksellistämisen ketjulla mennään kohti ehtaa rasismia. Aivan jatkumon alussa rasismia on vähän tai ei lainkaan, lopussa äärimmäisen paljon:

1. Valikoidaan näytille etnisen tai uskontokunnallisen kulttuurin (ryhmän ja sen tapojen) piirre tai piirrejoukko. Ollaan mahdollisesti piilotetun tarkoitushakuisia valikoinnissa.
2. Katsotaan piirre tai piirrejoukko (ei vielä koko kulttuuri) erilaiseksi ja alempiarvoiseksi kuin oman kulttuurin jokin piirre tai piirrejoukko. Arvottamisessa tukeudutaan johonkin kriteeriin.
3. Käytetään piirrejoukon kuvailussa jyrkkää metaforiikkaa (esim. musta/valkoinen, pimeys/valo, paha/hyvä) tai muita vastaavia, mustavalkoisuutta viljeleviä retorisia keinoja.
4. Katsotaan jopa arvosteltavan kulttuurin kokonaisuudessaan määrittyvän tuon valikoidun piirteen tai piirrejoukon nojalla.
5. Katsotaan se fundamentaalisesti erilaiseksi ja alempiarvoiseksi kuin oman kulttuurin jokin piirrre tai piirrejoukko. Ero "muiden" ja "meidän" kulttuurin välillä olemuksellistetaan (mainitun jyrkän metaforiikan tapaan: muut/me = yö/päivä).
6. Mahdollisesti rodullistetaan eli selitetään piirre tai piirrejoukko myös "rodulliseksi" tai keksitään jokin "rodullinen" piirre hatusta (eli puhtaasti oman ryhmän ideologisesta tarpeesta). Tämä selittäminen voi tapahtua myös luonnontieteen kaavussa.
7. Kytketään piirrejoukko enemmän tai vähemmän erottamattomasti, usein ulkonäön kautta tiettyyn etniseen ryhmään; historiallisesti ottaen etenkin sellaiseen, jolla on jo ennestään vähän päätösvaltaa siinä yhteiskunnassa, missä ollaan.
8. Henkilöidään olemukseksi: vedetään yhtäläisyysmerkit kulttuurisen piirrejoukon ja sellaisen ihmisen välille, jonka tulkitaan edustavan kyseistä viiteryhmää.
9. Aletaan suhtautua häneen ennakkoluuloisesti ja syrjivästi tämän ennakko-oletuksen takia.
10. "Rodullista" tai "kulttuurista" alempiarvoista piirrejoukkoa pidetään samalla hänen pysyväisenä ja jopa muuttumattomana luonteenaan, ikään kuin kohtalonaan. 
11. Viedään teoreettises-retorisestikin ihmisarvo, jolloin mahdollisuus toisen arvostamiseen toisena viimeistään häipyy rasistin yhteiskunnallisesta mielikuvituksesta.

Raja rasismin (tahallisen tai tahattoman) mahdolliseksi tekemisen ja ehdan rasismin välillä menee kiistattomasti ketjun puolivälin tienoilla, ellei jo sitä ennen. Viimeistään silloin, kun puhe- tai ajattelutavasta löytyy 3-4 seikkaa edellisistä (mitä tahansa niistä), on syytä olla vakavasti huolissaan rasistisuudesta eli olla (itse)kriittinen. (Ja vaikka ne eivät löytyisi omasta puhetavasta, jo ensimmäisenä ja toisena mainitun seikan kohdalla olisi syytä olla itsekriittinen sen suhteen, mihin omia argumentteja muiden toimesta käytetään.)

Rasismi on näin ollen tietynlainen logiikka ja prosessi - ideologinen käytäntö, jossa 'rasisti' on osallisena tarkoittaen tai tarkoittamattaan.

Rasismi on tyypillisesti tapa luoda yksinkertaista järjestystä jollekin yhteiskunnallisesti ongelmalliselle alueelle tai jossakin ongelmalliseksi koetussa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Se on 'rasistin' (= ihmisen, joka tekee varsin monia yllä mainittuja asioita säännönmukaisesti) vastaus hänen kokemaansa tai ounastelemaansa sosiaaliseen ristiriitatilanteeseen. Siksi se on myös sitkeästi "oikeaksi" koettua.

Yllä oleva ketju ei käytännössä useinkaan etene "järjestyksessä". Se on kulttuurista logiikkaa. Kaikkea tapahtuu yhteiskunnassa yhtäaikaisesti - jotain siellä, jotain täällä, jossain kaikkea.



(Varaan oikeuden tarkentaa muotoilujani.)



Keskustele käsitteestä Terho-foorumilla, rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden suhteesta esim. todellisuus.orgissa ja tietysti muuallakin! Vinkki esim. uutiskommenttikeskusteluihin: itse sanaahan ei tarvitse aina käyttää - ilmiöön on mahdollista tarttua kriittisesti vain näistä käytännöistä huomauttamalla tai kysymällä. Toisaalta, ei sitä pidä pelätäkään: maahanmuuttovastaisia kantoja esittäviä pitää haastaa itsekritiikkiin. Toivottavasti tästä on apua.


Jaa halutessasi linkkiä em. keskusteluun tai tähän blogiin, ole hyvä!